13. luku Päivää vaille kuukausi jäljellä

18.7.2015

Jebu-jee. Ei grammaakaan tippunut, että silviisii.
Väsyttää ja vituttaa. Mitäpä sitä kiertelemään. Surutyö eli luopuminen jättiaterioista (voi hyvä tavaton) on paljon tiukemmassa kuin arvata saattaisi. Vielä yksi spagettiateria, vielä yksi hampurilaisateria (ja siihenhän kuuluu ne ranskalaiset, se nyt vaan on niin!), vähän täytyy vielä herkutella grillikyljellä…





Mutta miten ihmeessä kehtaan marssia leikkaavan kirurgin luo saman painoisena kuin alkupunnituksessa? Jos en tosiaankaan ole onnistunut pienentämään vatsaontelon rasvamäärää? Sanonko hänelle, että koeta tohtori pärjäillä, vaikka joudutkin upottamaan instrumentteja meikäläisen rasvaonteloon…ei siis vatsaonteloon. Etsi sieltä keltaisen löllön seasta sitten oikeat elimet, nosta maksaa sivuun, leikkaa ja liimaa vatsalaukkua ja suolistoa. Yäk! 

Mutta toisaalta mitä sitten olisi voinut odottaakaan. (Nyt siis puolustan jälleen itseäni). Jos painonpudotus sujuisi ongelmitta, en olisi tullut tähän pisteeseen. Silti. Pitäisi tsempata ja rytistää vielä yhden kerran. Kuten Terveystalon infon lihavuusleikattu kertoi, hän ryhtyi ennen leikkausta elämänsä viimeiselle dieetille. Vihoviimeiselle laihdutuskuurille. Tämän otan nyt johtotähdekseni.

Kommentit