13. luku Päivää vaille kuukausi jäljellä
18.7.2015
Jebu-jee.
Ei grammaakaan tippunut, että silviisii.
Väsyttää
ja vituttaa. Mitäpä sitä kiertelemään. Surutyö eli luopuminen jättiaterioista
(voi hyvä tavaton) on paljon tiukemmassa kuin arvata saattaisi. Vielä yksi
spagettiateria, vielä yksi hampurilaisateria (ja siihenhän kuuluu ne
ranskalaiset, se nyt vaan on niin!), vähän täytyy vielä herkutella
grillikyljellä…
Mutta
miten ihmeessä kehtaan marssia leikkaavan kirurgin luo saman painoisena kuin
alkupunnituksessa? Jos en tosiaankaan ole onnistunut pienentämään vatsaontelon
rasvamäärää? Sanonko hänelle, että koeta tohtori pärjäillä, vaikka joudutkin
upottamaan instrumentteja meikäläisen rasvaonteloon…ei siis vatsaonteloon. Etsi
sieltä keltaisen löllön seasta sitten oikeat elimet, nosta maksaa sivuun,
leikkaa ja liimaa vatsalaukkua ja suolistoa. Yäk!
Mutta
toisaalta mitä sitten olisi voinut odottaakaan. (Nyt siis puolustan jälleen itseäni).
Jos painonpudotus sujuisi ongelmitta, en olisi tullut tähän pisteeseen. Silti.
Pitäisi tsempata ja rytistää vielä yhden kerran. Kuten Terveystalon infon
lihavuusleikattu kertoi, hän ryhtyi ennen leikkausta elämänsä viimeiselle
dieetille. Vihoviimeiselle laihdutuskuurille. Tämän otan nyt johtotähdekseni.
Kommentit
Lähetä kommentti
Olet tervetullut kommentoimaan postauksiani. Mutta tässä blogissa ei suvaita vihapuhetta eikä epäasiallista käyttäytymistä.
Ota yhteyttä myös tätä kautta, mikäli olet kiinnostunut yhteistyöstä.