19. luku Viimeinen dinneri
Saimme
kutsun ystävän 60-juhliin. Olin ollut kahden vaiheilla mennäkö vai ei, kun
tässä vaiheessa ei enää pitäisi nauttia raskaita päivällisiä ruokajuomineen. Sitten
mietin, että what the heck, ei se voi yhdestä ateriasta olla kiinni!
Päätös
oli hyvä, sillä ateria koostui saaristolaisantimista, kalapainotteisesta
terveellisestä ruoasta, jossa ei ollut liikaa rasvaa eikä kaloreita. Juomia
sitten meni senkin edestä ja mietin, mitähän höttöä maksani mahtaa olla, kun
kirurgi sitä joutuu nostelemaan päästäkseen käsiksi sappeeni ja suolistooni.
Somen vertaistukipalstoilta on tullut vastaan melko hurjia juttuja, kuinka on
jätetty leikkaamatta, kun potilaan maksa on miltei hajonnut käsiin. Niinpä
koetan olla varovainen alkoholin suhteen, eritoten näiden viimeisten viikkojen
aikana ennen h-hetkeä.
Oli
hienoa nähdä vanhoja ystäväpariskuntia, joita enää harvemmin tapaa missään riennoissa.
Nämä muutamat pariskunnat ovat ajalta, jolloin mieheni oli vielä työelämässä.
Heidät olemme oppineet tuntemaan monista yhteisistä tilaisuuksista ja muutamat
heistä ovat jääneet elämäämme, vaikka työt ovatkin vieneet toisaalle.
Tuon
illan kuluessa myös ymmärsin, kuinka tärkeää on kirjoittaa tästä asiasta. Sen
lisäksi ettei ihmisillä ylipäätään ole mitään käsitystä koko
lihavuusleikkauksesta, ei ymmärrystä löydy oikein sillekään, miksi lihava ei
itse saa laihdutettua ylipainoaan pois.
Myöhään
yöllä olimme yömyssyillä laivaravintolassa, joka ainoana juottaa ihmisiä
aamuyöhön saakka Nauvon satamassa. Arvostan rehellisyyttä ja sitä, että
sanotaan suoraan, mitä ajatellaan. Silti välillä tuli tunne, kuin olisin ollut keksivarkaissa
ja saamassa nuhteita vanhemmiltani. Hyvä, etten sanonut ääneen: kyllä, olet
oikeassa, äiti. En pysty laihtumaan, äiti. En ole tullut ajatelleeksi sitä
sillä tavalla, kun kysyt, miksen välitä pitää itsestäsi huolta.
Ystäväni
ei ymmärtänyt ollenkaan, kun kerroin, etten ole kyennyt laihtumaan. Tai olenhan
minä saanut elämäni aikana kiloja pois varmasti yhteensä painoni verran. Mutta
varsin nopeasti ne ovat jälleen tulleet takaisin, korkojen kera.
Ystäväni
kertoi, miten hän ei koskaan syö kerrallaan paljoa, eikä hänen myöskään tee mitään
mieli niin, että sitä on pakko saada. Lisäksi hän kertoi, miten oli joitakin
vuosia aiemmin kouluttanut itsensä pois huonoista hiilareista, kun hän oli
huomannut, miten hänellekin oli vaivihkaa tullut muutama ylimääräinen kilo
vuosien saatossa.
Tässähän
se juuri onkin, ero minun ja sellaisen ihmisen välillä, jonka suhde syömiseen
ja ruokaan on normaali. Kun normaali henkilö, esimerkiksi kesälomansa aikana,
lihoo syödessään ja juodessaan hieman normaalia enemmän, hän pystyy melko
kivuttomasti pudottamaan lomakilonsa pois, töiden jälleen alettua. Tietysti
laihdutus kysyy aina tahdonvoimaa, en minä väheksy ”normaalienkaan ihmisten”
henkistä -, saati fyysistä ponnistelua asian eteen. Mutta silti väitän, että
meillä, jotka ovat jollain tavalla viallisia, painonpudotus on helvetillistä.
Kun
siis siellä ravintolalaivassa aamuyön tunteina yritin keksiä humalaisilla
aivoillani jotakin järkevää vastattavaa huolestuneelle ystävälleni, päätin,
että lihavuus ansaitsee vähintäänkin kirjan verran asian avaamista ja ongelman
monisyisyyden esille tuomista. Niin kaukana ajatuksineni tunsin olevani
koettaessani etsiä perusteluja sille, miksi olin päästänyt itseni lihomaan
tähän kuntoon.
Ja
eihän minulla olekaan mitään sanottavaa puolustuksekseni.
Lisään
tähän kuitenkin lainauksen artikkelista, jossa haastateltiin Oululaista
vatsaelinkirurgia, Vesa Koivukangasta. Hän saakoon puolustaa meitä lihavia
minun sijastani:
Vaikka
sairaalloinen lihavuus on itsenäinen tauti, pidetään lihavuutta usein itse
aiheutettuna vaivana, jonka hoitamista julkisin varoin paheksutaan.
Lihavuuskirurgi pitää asennetta nurinkurisena. Hänen mukaansa olisi sekä
edullisempaa että inhimillisempää hoitaa lihavuutta jo ennen kuin se ehtii
aiheuttaa liitännäissairauksia
–
Suurin osa sairauksista, joita hoidamme, on tavalla tai toisella itse
aiheutettuja. Lisäksi hoidamme myös kaikki lihavuuden aiheuttamat
liitännäissairaudet, voi siis kysyä miksi me emme hoitaisi itse syytä, eli
lihavuutta, toteaa Koivukangas. Yle Uutiset-Terveys 5/2015
Kommentit
Lähetä kommentti
Olet tervetullut kommentoimaan postauksiani. Mutta tässä blogissa ei suvaita vihapuhetta eikä epäasiallista käyttäytymistä.
Ota yhteyttä myös tätä kautta, mikäli olet kiinnostunut yhteistyöstä.