21. luku JÄLKEEN LEIKKAUKSEN: Kohti...

Jälkeen leikkauksen

Kohti

20.8.2015

Kotona jälleen! Huh, mikä helpotus. Tällä tiedolla taidettiin jäädä henkiin.

Koko huusholli on kuorrutettu paskankärhämällä, hajut tuntuvat tosi voimakkailta, se kuulunee taudin kuvaan. Täällä sairastuvassa leijaileva vahva suolikaasusumu meinaa viedä tajun. Minulta tippui vuorokauden sisällä viisi yksikköä hemoglobiiniarvoja alaspäin, käyden välillä jopa alle sadassa. Onneksi leikkausalueen tihkuttelu laantui ja kotiin lähdön aamuna Hb oli noussut jo sadan päälle, minut saatettiin kotiuttaa. Siitä kuitenkin oli seurauksena, että kun tuo hirveä määrä sisälle vuotanutta verta alkoi purkautua, niin siinähän sitten istuin pöntöllä ja paskansin mustaa mönjää kuin olisin juonut lääkehiiltä pullotolkulla.

Ehkä tuon edellisen kappaleen olisi voinut jättää kirjoittamatta, mutta sattumoisin se on juuri nyt voimakkaasti tunteissa ja tuntemuksissa. Ja sehän on koko tämän leikkauspäiväkirjan tarkoitus: kirjoittaa ylös niitä ajatuksia, joita minun matkallani kohti terveempää elämää tulee mieleen.

Elämä on tällä hetkellä nesteiden tankkaamista ja pytyllä istumista. Välillä puhallellaan pulloon ja torkutaan hiukan, katsellaan tv:tä ja luetaan kirjaa. Pulloon on tarpeen puhaltaa, sillä ehkäistään keuhkokuumetta ja ylipäätään avitetaan keuhkoja toipumaan koettelemuksesta. Leikkausta valmistellessa (potilas on tässä vaiheessa armollisesti jo nukutettu) tuupataan vatsaan hiilidioksidikaasua, jotta näkymä vatsaonteloon saadaan optimaaliseksi. Siitä saattaa olla seurauksena, että keuhkot jäävät lysyyn. Pulloon puhaltelu voimistaa keuhkoja ja auttaa niitä palautumaan normaalitilaan. 

Leikkaus oli – sairaskertomuksen mukaan ainakin – haastava. En tiedä millä ylistyssanoilla voisin kuvata ja kiittää kirurgiani, Timo Heikkistä. Hän on mies, josta voi käyttää minkälaisia laatusanoja tahansa, silti mikään ei tee hänelle oikeutta. Sen lisäksi että hän on yksi pohjoismaiden johtavia vatsaelinkirurgeja ja erikoistunut nimenomaan lihavuuteen liittyvään hoitoon, hän on äärimmäisen lahjakas monella muullakin alalla. Itseäni tietysti puhuttelee se, että mies on loistava muusikko, soittaja ja laulaja. Muusikot ovat ihan oma lajinsa ja tuntevat hengenheimolaisuutta toisiaan kohtaan. Kun kävin hänen vastaanotollaan, annoin hänelle leikkaussalimusaksi oman albumini, tiedän, että hän tykkää kuunnella loungetyyppisen iisiä jazzgroovea. Sanoin, että biisilistalta löytyy I’ve got you under my skin, mikä sopinee hyvin, kun hänellä on kädet meikäläisen sisällä…pientä insidehuumoria. Hän viljelee sellaista itsekin, onhan hänen oman esikkoalbuminsa nimi First Cut. Mutta Timo on myös eu-tason urheilija freestylessa ja kunnostautunut myös varsin pätevänä golfarina. Tietysti on vielä niin, että tämä multilahjakkuus on tyrmäävän hyvännäköinen, aivan liikaa talenttia ja looksia yhdessä paketissa. Mutta vakavasti ottaen, kaiken tämän lisäksi hän on äärimmäisen empaattinen ja mukava. Se yhdistettynä korkeaan työmoraaliin on asia, josta erityisesti haluan kirjoittaa. Ja siksi päätin, että Heikkinen ansaitsee vähintäänkin yhden kappaleen tässä opuksessa.

Minullahan oli toive, että Timo (sinuttelen häntä, oletan sen johtuvan siitä, että meitä yhdistää tuo muusikkous…ja musaväkihän on epämuodollista, rennon leppoisaa sakkia) poistaisi ohitusleikkauksen yhteydessä sapen, josta oli ollut vaivaa kuluneen vuoden aikana. Sen hän tekikin mutta lisäksi hän punktioi suuren monilokeroisen munasarjakystani ohjeilla, joita hän sai leikkauksen aikana Kätilöopiston gynekologilta.

Ohitus meni rutiinilla mutta sapen kanssa oli ongelmaa, sillä se oli sittenkin kroonisesti tulehtunut, sisältäen sentin mittaisia sappikiviä ja lisäksi yhden sulkukiven, joka esti nesteen virtauksen maksan ja sapen välillä. Sappiongelman hoidettuaan Timo vielä ohjasi kameran pikkulantioon, kuvasi kystan ja sai Kätilöopiston gynekologilta suosituksen kystan tyhjentämiseen. Kirurgini vaihtoi siis roolia kesken leikkauksen naistentautipuolelle!

Joka päivä Timo kävi useaan otteeseen katsomassa meitä, potilaitaan. Jopa vielä kotiuttamista edeltävänä iltana, jolloin hän ilmestyi osastolle iltamyöhään käytyään sitä ennen viereisessä elokuvateatterissa. On vaikea kuvitella ketään, joka huolehtisi paremmin potilaistaan. Kun eilen illalla olin huolissani, paskottuani muutaman litran mustaa verta, soitin Timolle, hän soitti minulle takaisin heti lentokoneesta ulos pääsyään. Hänhän asuu Oulussa ja lentelee Oulun ja Helsingin Terveystalojen väliä. Minua hävetti vaivata häntä, mutta tuo vatsan veriripuli huoletti kovasti, ja siitä ei kukaan oikein ollut ymmärtänyt minua varoitellakaan. Onneksi kyse ei ole mistään poikkeavasta vaan nimenomaan sopii hyvin siihen vuoteluasiaan. Eli leikkausalueella on ollut vuotoa ja nimenomaan sisäänpäin.

Tämä kappale oli omistettu supertohtorillemme, rokkidokki Timolle, jonka parempaa hoitoa et voi mistään muualta saada. Älä koskaan muutu!