22. luku Herkuttelun kirous

21.8.2015

Minkä takia joka ikiseltä kanavalta tulee vaan ruokaohjelmia? Ja miksi kaiken aikaa tekee mieli kaikkea mahdollista? Paitsi erilaisia proteiinimömmeleitä; juomia ja jugurtteja. Ne maistuvat paskalle. Eilen jutellessani tyttären kanssa puhelimessa sanoin, että hän voisi tulla tekemään kunnon rahkasmoothieita, joissa hän on taitava. En ole oikein koskaan ollut jugurttien tai smoothieiden ystävä, sen takia varmaankin kaikki sen tyyppiset juomat tökkivät niin pahasti. Koska rahka on erinomainen proteiininlähde, voisi olla tarpeen saada opastusta sen käyttämisestä protskujuomien raaka-aineena.



Olen edelleen odottavalla kannalla, että päässä tapahtuisi joku napsahdus ja toteaisin, etten yhtään tykkää niistä herkuista, joita aiemmin himoitsin ja halusin syödä. Sitä ei ole tapahtunut. Kun mies tekee ihanan kanasalaatin tai lihapullia kermakastikkeessa, voisin myydä vaikka mummoni saadakseni syödä niitä. Se tuoksu, kun hän ruskistaa kanansiivuja, on viedä järjen. Kaipaan sitä, että saan pureskella ja nauttia pitkän kaavan mukaan ihanaa pihviateriaa, punaviinillä höystettynä. Minä, joka en varsinaisesti edes ole punaisen lihan ystävä. Jostain syystä pippuripihvistä on nyt tullut se ykkösherkku, jota eniten tekee mieli. Tämä vaikea ylipaino ja syyt siihen on ihmiselle hirveä kirous. Ystäväni Tarja sanoi minulle, että olenko miettinyt, mihin kanavoin intohimon, jota en voi kohdistaa enää syömiseen. Leikkauksen jälkeen siis. Onneksi elämässä on muutakin kuin ruoka, vaikka välillä tosin tuntuu siltä, ettei ole. Ja kun avaat tv:n, naistenlehden, iltapäivälehden tai minkä tahansa median, niin ruokareseptejä ja -ohjelmia on joka paikka väärällään. Ainakaan ei helpota asiaa, kun joka paikasta tuuttaa informaatiota, jonka pääosassa on ruoka.
Samaan aikaan Eurooppa hukkuu pakolaistulvaan, jollaista ei ole nähty sitten toisen maailmansodan. Jos tilastoja katsotaan, maailmassa on tämän hetkisen tiedon mukaan 805 miljoonaa ihmistä, jotka näkevät nälkää. Suurin osa heistä asuu kehitysmaissa, joissa 13,6 prosenttia väestöstä kärsii aliravitsemuksesta. (Lähde:maailma.net, 10 faktaa nälästä)
Ehkä tämä kaikki kertoo jotakin tästä jyrkkien vastakohtaisuuksien ajasta jossa elämme. Kolikon toinen puoli näkyy valtavassa lihavuusepidemiassa, joka on lähtenyt liikkeelle Yhdysvalloista mutta levinnyt myös muihin länsimaihin. Eli kun toinen puoli maapalloa taistelee olemassaolostaan, toinen puoli sairastuu lihavuuden aiheuttamiin liitännäissairauksiin. Vahva kontrasti näkyy tavallaan myös tv-ohjelmatarjonnassa. Ensin tulee erilaisia kokkailuohjelmia ja heti perään Jutan superdieettiä tai Suurta painonpudottajaa.  Yhtä lailla ohjelmien välillä tulee vuoroin hampurilais- ja pitsaketjujen mainoksia, seuraavassa hetkessä mainostetaan proteiinipatukoita, kuntoiluvälineitä ja juoksuasuja. Tikkaria ja keppiä. Kansalle tarjotaan ruudun täydeltä lihottavia herkkuja ja heti perään katsojia syyllistetään näyttämällä treenattuja Fitness vartaloita kuntosalilla pullistelemassa. Hoikkuutta ihannoiva kulttuurimme jaksaa muistuttaa joka välissä, miten tärkeää on huolehtia siitä, ettei ulkonäkö pääse pontevoitumaan ja plösähtämään.

Ja silti nautinnonhakuinen elämämme ajaa, houkuttaa ja koukuttaa meitä huonoihin valintoihin. Eivätkä erilaiset mediaärsykkeet ainakaan auta pysymään kaukana houkutusten turmion tieltä. Nyt kun itse keskittyy muuhun kuin ruokaan, tekopyhä ja pinnallinen ulkonäkökeskeinen elämäntapamme on alkanut ärsyttää, pahasti.   

Kommentit