22. luku Herkuttelun kirous
21.8.2015
Minkä
takia joka ikiseltä kanavalta tulee vaan ruokaohjelmia? Ja miksi kaiken aikaa
tekee mieli kaikkea mahdollista? Paitsi erilaisia proteiinimömmeleitä; juomia
ja jugurtteja. Ne maistuvat paskalle. Eilen jutellessani tyttären kanssa
puhelimessa sanoin, että hän voisi tulla tekemään kunnon rahkasmoothieita,
joissa hän on taitava. En ole oikein koskaan ollut jugurttien tai smoothieiden
ystävä, sen takia varmaankin kaikki sen tyyppiset juomat tökkivät niin pahasti.
Koska rahka on erinomainen proteiininlähde, voisi olla tarpeen saada opastusta
sen käyttämisestä protskujuomien raaka-aineena.
Olen
edelleen odottavalla kannalla, että päässä tapahtuisi joku napsahdus ja
toteaisin, etten yhtään tykkää niistä herkuista, joita aiemmin himoitsin ja
halusin syödä. Sitä ei ole tapahtunut. Kun mies tekee ihanan kanasalaatin tai
lihapullia kermakastikkeessa, voisin myydä vaikka mummoni saadakseni syödä
niitä. Se tuoksu, kun hän ruskistaa kanansiivuja, on viedä järjen. Kaipaan
sitä, että saan pureskella ja nauttia pitkän kaavan mukaan ihanaa pihviateriaa,
punaviinillä höystettynä. Minä, joka en varsinaisesti edes ole punaisen lihan
ystävä. Jostain syystä pippuripihvistä on nyt tullut se ykkösherkku, jota
eniten tekee mieli. Tämä vaikea ylipaino ja syyt siihen on ihmiselle hirveä
kirous. Ystäväni Tarja sanoi minulle, että olenko miettinyt, mihin kanavoin
intohimon, jota en voi kohdistaa enää syömiseen. Leikkauksen jälkeen siis. Onneksi
elämässä on muutakin kuin ruoka, vaikka välillä tosin tuntuu siltä, ettei ole.
Ja kun avaat tv:n, naistenlehden, iltapäivälehden tai minkä tahansa median,
niin ruokareseptejä ja -ohjelmia on joka paikka väärällään. Ainakaan ei helpota
asiaa, kun joka paikasta tuuttaa informaatiota, jonka pääosassa on ruoka.
Samaan
aikaan Eurooppa hukkuu pakolaistulvaan, jollaista ei ole nähty sitten toisen
maailmansodan. Jos tilastoja katsotaan, maailmassa on tämän hetkisen tiedon
mukaan 805 miljoonaa ihmistä, jotka näkevät nälkää. Suurin osa heistä asuu
kehitysmaissa, joissa 13,6 prosenttia väestöstä kärsii aliravitsemuksesta. (Lähde:maailma.net, 10 faktaa nälästä)
Ehkä
tämä kaikki kertoo jotakin tästä jyrkkien vastakohtaisuuksien ajasta jossa
elämme. Kolikon toinen puoli näkyy valtavassa lihavuusepidemiassa, joka on
lähtenyt liikkeelle Yhdysvalloista mutta levinnyt myös muihin länsimaihin. Eli
kun toinen puoli maapalloa taistelee olemassaolostaan, toinen puoli sairastuu
lihavuuden aiheuttamiin liitännäissairauksiin. Vahva kontrasti näkyy tavallaan
myös tv-ohjelmatarjonnassa. Ensin tulee erilaisia kokkailuohjelmia ja heti
perään Jutan superdieettiä tai Suurta painonpudottajaa. Yhtä lailla ohjelmien välillä tulee vuoroin
hampurilais- ja pitsaketjujen mainoksia, seuraavassa hetkessä mainostetaan
proteiinipatukoita, kuntoiluvälineitä ja juoksuasuja. Tikkaria ja keppiä. Kansalle
tarjotaan ruudun täydeltä lihottavia herkkuja ja heti perään katsojia syyllistetään
näyttämällä treenattuja Fitness vartaloita kuntosalilla pullistelemassa.
Hoikkuutta ihannoiva kulttuurimme jaksaa muistuttaa joka välissä, miten tärkeää
on huolehtia siitä, ettei ulkonäkö pääse pontevoitumaan ja plösähtämään.
Ja
silti nautinnonhakuinen elämämme ajaa, houkuttaa ja koukuttaa meitä huonoihin
valintoihin. Eivätkä erilaiset mediaärsykkeet ainakaan auta pysymään kaukana
houkutusten turmion tieltä. Nyt kun itse keskittyy muuhun kuin ruokaan,
tekopyhä ja pinnallinen ulkonäkökeskeinen elämäntapamme on alkanut ärsyttää,
pahasti.
Kommentit
Lähetä kommentti
Olet tervetullut kommentoimaan postauksiani. Mutta tässä blogissa ei suvaita vihapuhetta eikä epäasiallista käyttäytymistä.
Ota yhteyttä myös tätä kautta, mikäli olet kiinnostunut yhteistyöstä.