27. luku Kaksi viikkoa leikkauksesta

28.8.2015

Vajaa kaksi viikkoa kulunut leikkauksesta ja olen saanut perspektiiviä tuohon pieneen, mutta elämäni mullistavaan retkeen Kampin lihavuusleikkausyksikköön. Eritellessäni tuntemuksiani päällimmäiseksi nousee kiitollisuus.  Mutta tuota reilun kahden vuorokauden aikaa voi kuvata yleisesti tunteiden vuoristoratana, jota kävin läpi siitä hetkestä, kun astuin sisään Terveystalon leikkausosastolle 17.8. klo. 12.00.

Saapuminen Kampin Terveystaloon

Ensimmäiseksi lausahdin ovesta osastolle astuttuani ”ken tästä käy, saa kaiken toivon heittää”. Kun muistelen sitä, missä mielentilassa ovesta sisään kuljin, ymmärrän, että tuohon lausahdukseen kiteytyi hyvin koko kesän aikainen jännitykseni ja pelkoni.

Ystäväni Tarja kävi leikkaukseni jälkeen luonani visiitillä ja kerroin hänelle miten paljon olin koko kesän leikkausta pelännyt. Hän sanoi, että pidin pelostani kiinni niin lujaa, että se kannatteli minua. Hän ymmärsi asian ytimen, sillä juuri niin asian laita varmasti olikin. Olin niin käpertynyt omaan itseeni ja lukkiutunut pelkotilaani, etten juuri muusta mitään tajunnut. Kesä lipui ohitseni ilman minua.

Onneksi olin saanut ajan saapua osastolle vasta puolen päivän aikaan, sillä se ei jättänyt tilaa turhille pähkäilyille ja jossitteluille. Niitähän olin vatvonut mielessäni koko kesän, kyllästymiseen saakka. Sekin oli hyvä, että mies poistui paikalta heti osaston ovella. Jäi väliin vetistelyt ja lopulliselta tuntuvat hyvästelyt. Pikainen moiskaus poskelle ja adjö, ilman sen suurempaa dramatiikkaa. Hoitaja hoputti minua vaatteiden vaihtoon ja puntarille. Tietenkään heidän vaakansa ei näyttänyt ollenkaan samoja lukemia kuin oma puntarini. Sen mukaan olisin saanut pudotettua ainoastaan 2,4 kiloa lähtöpainosta, vaikka kivenkovaan väitin, että olen tiputtanut neljä kiloa, heidän vaakansa ei vaan ollut samaa mieltä. Papereihin onneksi kirjattiin se neljä kiloa, vaikka sekin oli alakanttiin, kuten leikkauskertomuksessani mainittiin. En voi puolustautua millään muulla kuin sillä, että olin koko kesän alamaissa ja melkoisen ahdistunut. Silti minun on myönnettävä, että epäonnistuin surkeasti painonpudotusprojektissani. Varsinkin kun kuulin sittemmin, kuinka loistaviin tuloksiin muut samaan aikaan leikatut olivat yltäneet. He olivat saaneet keskimäärin yli 20 kiloa pudotettua kesän aikana. Melkoinen suoritus.