Saako lihava hoitoa julkisen terveydenhoidon puolella?

Julkaisen kerran viikossa, sunnuntaisin, uuden luvun Lihavuusleikkauspäiväkirjassani,  joka kertoo matkastani kohti terveellisempää elämää. Tänään julkaisen “välipostauksen”, sillä lihavuus ja siihen liittyvä vihapuhe, on ollut viime aikoina poikkeuksellisen paljon esillä eri medioissa. Lihava Suomi A-teema käsitteli asiaa torstaina 28.9 kuten jo aiemmin 22.9 lähetetty Lihava perjantai, jossa keskustelemassa oli muun muassa Vaakakapinan Jenny Lehtinen.

Vaakakapinan rohkeat tytöt pistävät itsensä likoon ja tuovat lihavuuteen ja sen hoitoon liittyviä epäkohtia näkyvästi esille eri foorumeilla. Onneksi lihavien puolella on hoitopuoleltakin muutama tolkun asiantuntija, kuten lihavuustutkija, professori Kirsi Pietiläinen ja ravitsemusasiantuntija Patrik Borg.

Silti edelleenkään julkisen terveydenhuollon puolella ei lihava saa ymmärrystä eikä apua ongelmaansa, mikä on tullut todistetusti esille sekä terveydenhuollon ammattilaisten taholta että lihavien jakamien terveyskeskuskokemusten kautta.  

Tässä tarina terveyskeskusvastaanotolta, yksi lukuisten vastaavien joukossa, julkaistu 30.9 Helsingin Sanomien Mielipidepalstalla.

Näin hyvinvointiyhteiskunnassamme suhtautudutaan lihavuuteen ja sen taustalla vaikuttaviin ongelmiin. Paino ei ole yksinkertainen asia.  

HS Julkaistu: 30.9. 2:00 , Päivitetty: 30.9. 7:59

Nuori naislääkäri ei suostunut kirjoittamaan lähetettä Lihavuuskeskukseen ja totesi ivallisesti: ”Vai olet sinä lihottanut itsesi roskaruualla ja herkuilla”

Lihavuuskeskuksen ylilääkäri, professori Kirsi Pietiläinen on nostanut Helsingin kaupungin nihkeän lähetekäytännön esille eri yhteyksissä.

Vain neljä tuhannesta ylipainoisesta saa hoitoa laihduttamiseen. Se, että ihminen hakeutuu terveysasemalle ja pyytää apua kilojen pudottamiseen, on jo iso askel ja kertoo motivaatiosta.

Helsingin kaupungin terveyskeskuslääkäreiltä on kuitenkin lähes mahdoton saada lähetettä Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin Lihavuuskeskukseen ja keväällä avattuun nettipohjaiseen Painonhallinta­taloon, vaikka lähetekriteerit täyttyisivät.

Jos ylipainon taustalla on mielenterveyden häiriöitä, avun saaminen vaikeutuu entisestään. Monella juuri neuroleptit eli psykoosilääkkeet ovat ylipainon alku ja juuri: ne tunnetusti lisäävät ruokahalua, ja paino nousee helposti useita kymmeniä kiloja. Nykyisin tämä potilasryhmä on terveydenhuollon paarialuokka, unohdettu kansa, jonka oikeuksia hoitoon kukaan ei puolusta. Tiedetään, että mielenterveyspotilaiden fyysisten sairauksien hoitoa laiminlyödään, ja heidän elinikänsä on 10–20 vuotta muuta väestöä lyhyempi.

Olin läheiseni tukena terveyskeskuslääkärin vastaanotolla keväällä. Läheiseni ylipaino on kertynyt neuroleptilääkityksestä, ja liitännäissairaudeksi on noussut vakava uniapnea.

Nuori terveyskeskuslääkäri ei suostunut kirjoittamaan lähetettä Lihavuuskeskukseen. Toiveena oli päästä ryhmään, jossa sitoudutaan erittäin vähäkaloriseen dieettiin. Lähetteen kriteerit täyttyivät, sillä läheiseni paino­indeksi oli kriteeristön rajalla, kun uniapnean diagnoosi otettiin huomioon.

Naislääkäri osoitti halveksuntaa hipovaa asennetta lähes ikäisensä nuoren kykyyn ja motivaatioon laihduttaa. ”Vai olet sinä lihottanut itsesi roskaruualla ja herkuilla.” Omaista pyydettiin poistumaan huoneesta, eikä lähetettä herunut, vaikka siihen olisi ollut oikeus. Näin ammuttiin alas yritys hoitaa uniapneaa kiloja pudottamalla.

Yksittäinen ravitsemusterapeutin tapaaminen ei pitkälle kanna, kun tarvitaan yksilöllistä ja pitkäjänteistä tukea.

Lihavuuskeskuksen ylilääkäri, professori Kirsi Pietiläinen on nostanut Helsingin kaupungin nihkeän lähetekäytännön esille eri yhteyksissä. Häntä harmittaa, että potilaat jätetään heitteille.

Omainen