14. luku En jaksa enää laskea päiviä leikkaukseen, paniikki vaan yltyy…

19.7.2015

Vertaiskokemukset


Eilen surffailin jälleen netin ihmeellisessä maailmassa, tarkemmin sanottuna Naamakirjassa ja sen lihavuusleikattujen yhteisössä. Siellä on myös meitä, joilla leikkaus on vasta edessäpäin. Ymmärrettävästi tuleva operaatio mietityttää ja monia kysymyksiä asian tiimoilta pyörii mielessä. Yksi leikkauspäätöksessäni askarruttava asia jälleen oli yhtenä keskusteluaiheena, eli kysymys: kaduttaako? En nimittäin aiemminkaan ole löytänyt yhtäkään lihavuusleikattua, joka olisi sanonut, että olisi saanut jäädä tekemättä. Toki joillakin näillä, jotka palstoilla keskustelevat ja kommentoivat, on ollut ongelmia leikkauksen jälkeen mm. syömisen suhteen. Se lienee jopa melko yleistäkin. Myös on niitä, joille on tullut erityyppisiä komplikaatioita leikkauksen jälkeen. Mutta täytyy muistaa, että suurimmalla osalla kaikki menee ihan hyvin. Ja kuten mieheni minua muistutti, he eivät juuri palstoilla kirjoittele. Jos kaikki sujuu suotuisasti, niin tuskin silloin viitsii naputella tarinaansa someen ja hakea vertaistukea kokemuksilleen. Tämän tyyppinen toiminta on hyvin inhimillistä.
Lisäksi toki sekin vaikuttaa, kuinka paljon saa tukea läheisiltä, perheeltä ja ystäviltä. Jos ei ole ketään, jolle tuntemuksiaan purkaa, niin verkostahan saa ajatuksilleen vastakaikua ja ymmärrystä. Niin hyvässä kuin pahassa, aiheesta kuin aiheesta.
Minua on siunattu hyvillä perhesuhteilla. Ystäviä ei ole tunguksi asti, mutta onneksi elämään kuuluu muutama rakas ystävä vuosien takaa. Toki tuttuja riittää Naamakirjassa, jotka tykkäävät jostain jakamastasi kuvasta tai muusta hömpötyksestä, joka on tullut eteesi verkossa. Se on ihan ookoo ja nykypäivää. On mukavaa, että on joku yhteys ihmisiin, jotka ovat tavalla tai toisella sattuneet samalle polulle kanssasi jossain elämäsi vaiheessa. En itsekään ole mikään kyläluuta, en liioin jaksa seurustella puhelimessa, saati järjestää jotain tyttöjen iltoja, kuten joskus nuorempana. Silloin tuli käytyä viinillä naisporukassa ja myöhemmin miehen aveccina kutsuilla, jotka liittyivät usein hänen työelämäänsä.
Siksi onkin erityisen ilahduttavaa, että elämääni on tullut uusi tuttavuus, tavallaan puoli vahingossa. Käytän paljon Tori.fi:tä, ostamiseen ja myymiseen. Miksi ostaa jotain tuotetta kaupasta, kun sen saa joko täysin käyttämättömänä tai hyväkuntoisena käytettynä puoleen hintaan tuotteen ostohinnasta Torilta tai Huutonetistä. Tietysti joutuu näkemään hieman vaivaa, mutta se kannattaa.

Kysyin yhdeltä myyjältä Joutsenen untuvatakista, jonka hän kertoi jääneen suureksi laihdutusleikkauksen jälkeen. Olin omissa pohdinnoissani siinä vaiheessa tilanteessa, jossa leikkausvaihtoehto oli alkanut kiinnostaa. Kun kuulin, että hänet oli leikattu muutama vuosi aiemmin, pyysin häntä kertomaan tarinansa. Hänellä oli ollut todella vaikeita komplikaatioita ja hänelle oli jopa jouduttu tekemään uusintaleikkaus ensimmäisen operaation jälkeen. Siitä huolimatta hän ei katunut leikkauspäätöstään. Tuo kohtaaminen – vaikkakin se tapahtui sähköpostilla ja myöhemmin puhelinkeskusteluissa - oli mieleenpainuva ja jonkinlainen lihavuusleikkauksen tielle sysäävä hetki. Hänestä olen saanut itselleni fantastisen tukihenkilön, joka rohkaisee epätoivon iskiessä ja joka jaksaa lohduttaa, kun ahdistus on pahimmillaan. Hän tietää, miten suuri asia tämä prosessi on lihavalle. Hänen kanssaan keskustellessa voi olla vailla huolta, että jollain tavalla kuormittaa kuuntelijaa. Siltä tuntuu, kun on puheissa muiden tuttujen tai läheisten kanssa. On ymmärrettävää, että näissä mietteissä on rasite lähipiirille. Sen vuoksi saa olla erityisen kiitollinen, että vierellä kulkee ihan oma vertaistukienkeli. Kiitos.




Kommentit

  1. Kuulun juuri tuohon hiljaiseen joukkoon, jolla kaikki on sujunut hyvin. Leikkaus tehtiin kaksi viikkoa sitten. Tietysti täytyy opetella uusi tapa syödä ja juoda, mutta sehän nyt on tietysti ihan selvä asia, enkä siihen tarvitse vertaistukea.
    Leikkauksesta tietää vain mieheni ja sisareni. Ja tietysti pomo, jolle oli pakko kertoa. Muille ystäville en ole kertonut, koska asian kanssa jouduin painimaan jo ihan itseni kanssa enkä ollut halukas jauhamaan enää asiaa, jota olin itse jauhanut niin kauan. Saatan joskus tilaisuuden tullen kertoa. Tai sitten en.
    Kun kotiuduin sairaalasta yhden yön jälkeen, sain 3 viikon sairausloman. Syy sairauslomaani ei ollut lihavuusleikkaus, vaan tuttu E66.8 Obesitas morbida

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, kiitos kommentistasi ja onnea uuteen elämääsi!
      Omasta leikkauksestani on jo tosiaan aikaa reilut kaksi vuotta ja kaikki on sujunut suunnitellusti.
      Kiloja lähtenyt 50+ ja elämäniloa tullut tippuneitten kilojen myötä vähintäänkin samassa suhteessa takaisin. Julkaisen tätä lihavuusleikkauspäiväkirjaa jälkikäteen eli nuo asiat, joista kirjoitan, ovat jo tapahtuneet. Kirjoitin tuntemuksiani ylös ennen leikkausta ja leikkauksen jälkeen. Ajattelin, että annan kaikki epäilykseni, ahdistukseni ja pelkoni näkyä. Siten voin ehkä auttaa jotain kanssakulkijaa, joka käy samaa tuskien taivalta läpi omassa mielessään. Usein on niin, etteivät lihavuusleikatut halua julkisesti operaatiostaan kertoa. Niin oli silloinkin, kun itse olin leikkauksessa. Olin kaiketi ainoa, joka ei asiaa millään tavalla peitellyt. Ehkä ajattelin, että näkyyhän se joka tapauksessa sitten ja saa selitellä...toki moni on hyvin hienotunteinen eikä kysele päin naamaa, mitä on tapahtunut. Onhan nimittäin myös mahdollista, että suuri painonlasku voi olla seurausta vaikeasta sairaudesta. Ihmiset varovat sen tähden sanojaan. Ainakin vanhemmat. Lapset ovat mainioita, saattavat tokaista, miksi olen laihtunut niin paljon. Mutta se on vaan hauskaa. Minä prosessoin tämän asian kirjoittamalla sen ulos. Jotkut tosiaan ovat jauhaneet mielessään asiasta kyllästymiseen asti ja kun päätös on tehty, tulee valtava helpotus ja asialle piste. Ymmärrän kaikkia asian kanssa tahkoavia todella hyvin ja erilaisia tapoja käsitellä asiaa, niin syvissä vesissä ollaan ja vahvoja tunteita koetaan. Laihtumisen myötä myös nuppi on kovilla, pää ei meinaa pysyä muutoksessa mukana. Tällöin on hyvä, jos on joku, kenen kanssa puhua, mikäli jutella tahtoo. Jos tahdot kysyä privenä jotakin, laita viestiä Lihasula-faceryhmäni kautta. Mielelläni autan, jos vain osaan. Paino ei todellakaan ole yksinkertainen asia, sen olen matkani aikana tullut huomaamaan.

      Poista

Lähetä kommentti

Olet tervetullut kommentoimaan postauksiani. Mutta tässä blogissa ei suvaita vihapuhetta eikä epäasiallista käyttäytymistä.
Ota yhteyttä myös tätä kautta, mikäli olet kiinnostunut yhteistyöstä.