17. luku Viimeinen lomaviikko puolessa välissä

22.7.2015

Eilen ensimmäistä kertaa tuntui siltä, että saan pidettyä syömiseni kurissa tämän viimeisen kuukauden aikana ennen leikkausta. Olin tiukkana, vaikka eilen paistettiin muurikkalettujakin. Söin siis vain yhden, mikä lienee kohdallani melkoinen ihme. Vaikka olen jo aiemmin maininnut, etten välitä hirveästi makeasta, niin kyllähän minäkin hyvän letun päälle ymmärrän. Nyt kuitenkin annokset pysyvät pieninä. Ja jos tiedän, että jotain kaloripitoista on illalla luvassa, pidän muun energiamäärän minimaalisen pienenä, jotta voin maistella herkkuja sitten illalla, maltillisesti. Joimme viiniä ja se on myös aina riski, sillä silloin hyvät aikeet unohtuvat ja annokset, kuin varkain, suurenevat, vaikka etukäteen olisikin päättänyt pysyä kovana…

Kun täältä maalta pääsemme kotiin ja arkiympyröihin, niin minun lienee helpompi pysyä tiukkana, ja siihen sopivat hyvin Saarioisten vähäkaloriset valmiskeitot. Kun mietimme Anette Palssan, Terveystalon ravintoterapeuttini, kanssa enetyskuviotani, hän piti keittoehdotustani ihan hyvänä. Minun tapauksessani kun on otettava huomioon sapen reaktiot vähäenergisen ruokavalion suunnittelussa. Niin ollen rakennan ravitsemuspalikkani pääasiallisesti näistä kevyistä Saarioisten keitoista. Lisänä sitten salaatteja, kanapihvejä, puuroa, kananmunaa. Tässä vaiheessa pitäisi jättää leipä, pasta, peruna ja riisi pois. Eli huonot hiilarit minimiin. Ihan täysin en varmaankaan pysty leivästä luopumaan, mutta yritän pitää määrän todella pienenä. Pari pientä palaa päivässä keittojen kanssa. Lisäksi nautin rasvatonta maitoa ja – piimää. Ja tietysti vettä, paljon. Ihan hyviä ovat myös Valion lähes kalorittomat marjakeitot. Niitä ajattelin sitten käyttää myöhemminkin, kun leikkauksen jälkeen palaan työhön. Ongelmahan on siinä, ettei aina välttämättä muista syödä. Ja sitä kun pitäisi muistaa tehdä muutaman tunnein sykleissä. Vieressä olisi hyvä olla aina vesipullo sekä myös keittopullo, josta voi siemaista huikkia sopivin välein. Toivoakseni tällöin paremmin muistaa tankata energiaa, kun eväs on työpöydän kulmalla, lähellä ja valmiina nautittavaksi. Vaarana nimittäin on kuivuminen ja uhkana vitamiinien puutokset, jos oikeanlaista ravintoa ei osaa syödä sopivasti. Toki on muutenkin tarpeen käyttää vitamiini- ja hivenainevalmisteita lisänä ruokavaliota koko loppuelämän, muuten voi käydä huonosti. Tukienkelini kertoi, että hän kulauttelee huikan rypsiöljyä joka päivä, jotta putkisto toimii, kuten sen pitääkin. Öljy voitelee ruuansulatusjärjestelmää ja pitää vatsantoiminnan sopivana. Mutta lisäksi öljy vaikuttaa hiuksiin ja siihen, ettei iho pääse kuivumaan.

Monelle lihavuusleikatulle on oikeiden ateriarytmien ja – määrien opettelu varsin haasteellista. Minäkin valitettavasti kuulun niihin, jotka syövät liian harvoin ja liian suuria määriä ruokaa kerralla. Nyt sitten tulisi syödä 6 – 8 kertaa päivässä, pieniä annoksia kerrallaan, jotka tulee pureskella hyvin.

Viime kesä meni opetellessa Cpap-laitteen käyttöä. Siinä meni käytännössä koko kesälomani, jotta vihdoin kykenin nukkumaan koko yön maski naamallani. Oli tunne, että tukehdun. Maskia on tällä hetkellä pakko käyttää, sillä minulla on vaikea uniapnea. On varsin mahdollista, että hengityskatkokset loppuvat kokonaan, kun laihdun tarpeeksi. Silloin pääsisin myös Cpap-laitteesta eroon. 

Muistan myös, että vaivaisenluuleikkauksen jälkeen meni pitkään, että opin käyttämään leikattua jalkaani entiseen tapaan. Olin oppinut kummallisen jalansyrjällä kävelyn, ja siitä pois oppiminen otti koville. Laskin, että noin kahdeksan kuukautta kesti, ennen kuin mielestäni osasin ja uskalsin astua jalalla normaaliin tapaan.

Historiani huomioon ottaen olen valmistautunut siihen, että syömisen uudelleen opettelu tullee kestämään pitkään, se ei varmasti suju minulta käden käänteessä. Mutta tärkeintä onkin ymmärtää omaa persoonaansa ja kehoaan. Ja hyväksyä, että jokainen on oma yksilönsä, erityisesti kaiken uuden opettelussa. Täytyy olla kärsivällinen ja antaa itselleen aikaa sopeutua uuteen tilanteeseen. Koetan lohduttaa itseäni hokemalla itselle rakkaaksi tulleita elämänviisauksia. Kuten ”jos yksi ovi sulkeutuu, uusi avautuu”. ”Saat sen mistä luovut”. Näihin tahdon uskoa.

Olin luullut, että leikkauksen jälkeen näläntunne häviää lähes täysin ja myös mielihalut, joiden kirouksesta eniten odotan pääseväni irti. Nyt kun olen seikkaillut vertaiskokemuspalstoilla eri Facebook-yhteisöissä, olen havainnut, että näin ei ole tapahtunut kaikkien lihavuusleikattujen kohdalla. Jotkut ovat kertoneet, että eivät tunne sitä, kun pieni vatsalaukkupussukka on täynnä. Myöskään ei ole sitä tunnetta, ettei rasvaisia, makeita tai ylipäätään epäterveellisiä ruokia tee mieli. Sitten jos niitä erehtyy syömään tai niitä syö liian suuria määriä, tulee dumping-oireet tai on pakko käydä oksentamassa ruoka pois. Mutta onneksi nämä tapaukset ovat vähemmistönä. Suurin osa kertoo, ettei koe näläntunteita ja vatsalaukun täyttyessä aivojen kylläisyysmekanismi antaa signaalin, että nyt riittää. Mielihalut entisiin lempiruokiin ovat hävinneet tai mieltymykset kautta linjan ovat muuttuneet. Moni puhuu siitä, että esimerkiksi jäätelö ei himota enää eikä se maistu suuhun hyvälle.

Täytyy vaan toivoa, että kuuluu niihin, joilla maku muuttuu radikaalisti leikkauksen jälkeen. On tutkittua, että suolistohormonit ovat muutosten takana. Lisäksi korjautunut aineenvaihdunta sekä tervehtynyt insuliininerityssysteemi muuttavat lihavuusleikattujen suhtautumista syömiseen ja erityisesti vähentävät ruokahalua.

En ollut tullut ajatelleeksi aiemmin, että elimistöni on itse asiassa kroonisessa tulehdustilassa ja aineenvaihduntani on totaalisen häiriintynyt. Nämäkin asiat avautuivat, kun kirurgini Timo Heikkinen kertoi lihavuuden syntymekanismeista ja vääristyneiden ruokailutottumusten pitkäaikaisista vaikutuksista lihavan elimistössä.

Mielenkiintoinen suomalainen tutkimus (Aalto-yliopisto ja Turun yliopisto: Lihavuuden taustalla voi olla muutoksia aivojen välittäjäaineiden toiminnassa, 3.3.2015) osoittaa että lihavuus on yhteydessä aivojen mielihyvää säätelevän opioidijärjestelmän kemiallisiin muutoksiin. Tutkijat havaitsivat, että liikalihavilla henkilöillä aivojen mielihyvän kokemuksia tuottavan opioidijärjestelmän neuroreseptorien määrä oli vähentynyt merkittävästi. Sen sijaan miellyttävien asioiden haluamiseen liittyvän dopamiinijärjestelmän toiminnassa ei havaittu muutoksia. On mahdollista, että madaltuneen opioidijärjestelmän reseptoritason vuoksi liikalihavat henkilöt eivät koe normaalisti nautintoa syödessään. He saattavatkin korvata puuttuvaa mielihyvää syömällä entistä enemmän. Tuloksilla on laajaa merkitystä lihavuuden syntymekanismien ymmärtämiselle. Toisaalta tulokset auttavat ymmärtämään ylensyömisen taustalla olevia syitä ja tarjoavat uudenlaisia mahdollisuuksia lihavuuden hoitoon ja ennaltaehkäisyyn. Sitä ei kuitenkaan vielä tiedetä, onko aivojen opioidijärjestelmän muutos lihavuuden syy vai seuraus. Lähde Aalto – yliopisto, Lihavuus näkyy aivojenvälittäjäaineissa