5. luku 52 päivää leikkaukseen
Ajatustenvirtaa
Mielenvaihtelut vispaavat ees ja
taas. Tänään on suht hyvä päivä, eilen oli huonompi. Miltei päivittäin joudun
käymään keskustelun itseni kanssa, onko tämä todella tarpeen, eikö ole mitään
muuta vaihtoehtoa. Ja aina tulen siihen samaan lopputulemaan, että kaikki muu
on tehty ja erilaiset vaihtoehdot käyty läpi. Osaan kuvitella, että lukijalla voi
olla vaikeuksia ymmärtää, miten jollekin voi laihduttaminen olla niin ylivoimaista
ja saavutetussa tavoitepainossa pysyminen aivan mahdotonta. Varsinkin jos
sattuu olemaan sillä tavalla rakennettu, ettei keho varastoi rasvaa. Ja jos
joku ylimääräinen makkara joskus vyötärölle tuleekin, sen saa hetkessä
laihdutettua pois housuja kiristämästä. Tiedätte varmaan sen ihmistyypin. Aina
syömässä suurella ruokahalulla valtavia määriä erilaisia herkkuja ja
selostamassa sitä, kuinka ei kaikesta huolimatta millään liho! Kutsun tätä
ihmistyyppiä läpipaskoksi. Ja arvatenkin olen kateellinen heidän lähes yliluonnollisesta
aineenvaihdunnastaan.
Joskus tosin on tullut ilmi, että
läpipaskoksi luulemani henkilö onkin osoittautunut bulimaatikoksi. Se on ollut
tavallaan helpottavaa, kun ottaa huomioon, miten paljon itselläni on ongelmia
liiallisesta ruokahalustani. Eihän se ole reilua, että joku voi mättää ruokaa
kitusiinsa mielin määrin ilman, että se näkyy vartalossa?
Ja myönnettäköön, näistä
ihmisluonnon pimeistä puolista puhuttaessa nyt sekin, että kukaan toinen ei ole
niin julma lihavalle kuin toinen lihava. Vähintäänkin omassa mielessään. Jokainen
lihava vertaa itseään esimerkiksi kadulla vastaantulevaan toiseen lihavaan. Ja
jos toteaa olevansa hieman pienempi, on tyytyväinen. Raadollista mutta niin
totta. Joka muuta väittää, valehtelee.
Kommentit
Lähetä kommentti
Olet tervetullut kommentoimaan postauksiani. Mutta tässä blogissa ei suvaita vihapuhetta eikä epäasiallista käyttäytymistä.
Ota yhteyttä myös tätä kautta, mikäli olet kiinnostunut yhteistyöstä.