21. luku JÄLKEEN LEIKKAUKSEN: Kohti...
Jälkeen leikkauksen
Kohti
20.8.2015
Kotona
jälleen! Huh, mikä helpotus. Tällä tiedolla taidettiin jäädä henkiin.
Koko
huusholli on kuorrutettu paskankärhämällä, hajut tuntuvat tosi voimakkailta, se
kuulunee taudin kuvaan. Täällä sairastuvassa leijaileva vahva suolikaasusumu
meinaa viedä tajun. Minulta tippui vuorokauden sisällä viisi yksikköä
hemoglobiiniarvoja alaspäin, käyden välillä jopa alle sadassa. Onneksi
leikkausalueen tihkuttelu laantui ja kotiin lähdön aamuna Hb oli noussut jo
sadan päälle, minut saatettiin kotiuttaa. Siitä kuitenkin oli seurauksena, että
kun tuo hirveä määrä sisälle vuotanutta verta alkoi purkautua, niin siinähän
sitten istuin pöntöllä ja paskansin mustaa mönjää kuin olisin juonut
lääkehiiltä pullotolkulla.
Ehkä
tuon edellisen kappaleen olisi voinut jättää kirjoittamatta, mutta sattumoisin se
on juuri nyt voimakkaasti tunteissa ja tuntemuksissa. Ja sehän on koko tämän
leikkauspäiväkirjan tarkoitus: kirjoittaa ylös niitä ajatuksia, joita minun
matkallani kohti terveempää elämää tulee mieleen.
Elämä
on tällä hetkellä nesteiden tankkaamista ja pytyllä istumista. Välillä
puhallellaan pulloon ja torkutaan hiukan, katsellaan tv:tä ja luetaan kirjaa. Pulloon
on tarpeen puhaltaa, sillä ehkäistään keuhkokuumetta ja ylipäätään avitetaan
keuhkoja toipumaan koettelemuksesta. Leikkausta valmistellessa (potilas on
tässä vaiheessa armollisesti jo nukutettu) tuupataan vatsaan
hiilidioksidikaasua, jotta näkymä vatsaonteloon saadaan optimaaliseksi. Siitä
saattaa olla seurauksena, että keuhkot jäävät lysyyn. Pulloon puhaltelu
voimistaa keuhkoja ja auttaa niitä palautumaan normaalitilaan.
Leikkaus
oli – sairaskertomuksen mukaan ainakin – haastava. En tiedä millä
ylistyssanoilla voisin kuvata ja kiittää kirurgiani, Timo Heikkistä. Hän on
mies, josta voi käyttää minkälaisia laatusanoja tahansa, silti mikään ei tee
hänelle oikeutta. Sen lisäksi että hän on yksi pohjoismaiden johtavia
vatsaelinkirurgeja ja erikoistunut nimenomaan lihavuuteen liittyvään hoitoon,
hän on äärimmäisen lahjakas monella muullakin alalla. Itseäni tietysti
puhuttelee se, että mies on loistava muusikko, soittaja ja laulaja. Muusikot
ovat ihan oma lajinsa ja tuntevat hengenheimolaisuutta toisiaan kohtaan. Kun
kävin hänen vastaanotollaan, annoin hänelle leikkaussalimusaksi oman albumini,
tiedän, että hän tykkää kuunnella loungetyyppisen iisiä jazzgroovea. Sanoin,
että biisilistalta löytyy I’ve got you under my skin, mikä sopinee hyvin, kun
hänellä on kädet meikäläisen sisällä…pientä insidehuumoria. Hän viljelee
sellaista itsekin, onhan hänen oman esikkoalbuminsa nimi First Cut. Mutta Timo
on myös eu-tason urheilija freestylessa ja kunnostautunut myös varsin pätevänä
golfarina. Tietysti on vielä niin, että tämä multilahjakkuus on tyrmäävän
hyvännäköinen, aivan liikaa talenttia ja looksia yhdessä paketissa. Mutta
vakavasti ottaen, kaiken tämän lisäksi hän on äärimmäisen empaattinen ja
mukava. Se yhdistettynä korkeaan työmoraaliin on asia, josta erityisesti haluan
kirjoittaa. Ja siksi päätin, että Heikkinen ansaitsee vähintäänkin yhden
kappaleen tässä opuksessa.
Minullahan
oli toive, että Timo (sinuttelen häntä, oletan sen johtuvan siitä, että meitä
yhdistää tuo muusikkous…ja musaväkihän on epämuodollista, rennon leppoisaa
sakkia) poistaisi ohitusleikkauksen yhteydessä sapen, josta oli ollut vaivaa
kuluneen vuoden aikana. Sen hän tekikin mutta lisäksi hän punktioi suuren
monilokeroisen munasarjakystani ohjeilla, joita hän sai leikkauksen aikana
Kätilöopiston gynekologilta.
Ohitus
meni rutiinilla mutta sapen kanssa oli ongelmaa, sillä se oli sittenkin
kroonisesti tulehtunut, sisältäen sentin mittaisia sappikiviä ja lisäksi yhden
sulkukiven, joka esti nesteen virtauksen maksan ja sapen välillä. Sappiongelman
hoidettuaan Timo vielä ohjasi kameran pikkulantioon, kuvasi kystan ja sai
Kätilöopiston gynekologilta suosituksen kystan tyhjentämiseen. Kirurgini
vaihtoi siis roolia kesken leikkauksen naistentautipuolelle!
Joka
päivä Timo kävi useaan otteeseen katsomassa meitä, potilaitaan. Jopa vielä
kotiuttamista edeltävänä iltana, jolloin hän ilmestyi osastolle iltamyöhään
käytyään sitä ennen viereisessä elokuvateatterissa. On vaikea kuvitella ketään,
joka huolehtisi paremmin potilaistaan. Kun eilen illalla olin huolissani,
paskottuani muutaman litran mustaa verta, soitin Timolle, hän soitti minulle
takaisin heti lentokoneesta ulos pääsyään. Hänhän asuu Oulussa ja lentelee
Oulun ja Helsingin Terveystalojen väliä. Minua hävetti vaivata häntä, mutta tuo
vatsan veriripuli huoletti kovasti, ja siitä ei kukaan oikein ollut ymmärtänyt
minua varoitellakaan. Onneksi kyse ei ole mistään poikkeavasta vaan nimenomaan
sopii hyvin siihen vuoteluasiaan. Eli leikkausalueella on ollut vuotoa ja
nimenomaan sisäänpäin.
Tämä
kappale oli omistettu supertohtorillemme, rokkidokki Timolle, jonka parempaa
hoitoa et voi mistään muualta saada. Älä koskaan muutu!
Kommentit
Lähetä kommentti
Olet tervetullut kommentoimaan postauksiani. Mutta tässä blogissa ei suvaita vihapuhetta eikä epäasiallista käyttäytymistä.
Ota yhteyttä myös tätä kautta, mikäli olet kiinnostunut yhteistyöstä.