25. luku Kaksi vuorokautta osastolla, part one
7.9.2015
Kaksi vuorokautta osastolla, part one
Ensimmäiset
muistikuvat omassa sairaalasängyssä ovat kuin pumpulin tai pilvien keskeltä,
lilluin onnellisessa kiitollisuuspöhinässä ja näpyttelin kirjoitusvirheitä
viliseviä tekstiviestejä läheisilleni. Kerroin, että olen hengissä ja upea
kirurgini jopa punktoi kystani. Olin niin taivaissa kuin koko kesän jännittäneen
pelkopotilaan vain voi kuvitella olleen sen jälkeen, kun kaikki on ohi.
Koko
maailmaa rakastava persoonani halusi myös tehdä tuttavuutta muiden leikattujen
kohtalotovereitteni kanssa ja hyvin nopeasti huomasinkin vaihtavani ajatuksia
viereisen sängyn potilaan kanssa, jonka kanssa sittemmin ystävystyimme, ihan aikuisten
oikeasti. Maailmoja syleilevä minäni harvoin säilyy pidempään sellaisissa
onnellisuushöyryissä, että se kantaisi sairaalakuherrusajan yli. Mutta tässä
tapauksessa, suureksi onneksi, ystävyytemme on vakaalla pohjalla ja juttelemme
miltei päivittäin puhelimessa siitä, kuinka elämä sujuu leikkauksen jälkeen.
Se
on hienoa, sillä harvoin tässä iässä enää ystävystyy kenenkään kanssa niin,
että ystävyys jää elämään kauemmaksi aikaa. Tämän varmasti moni tunnistaa
esimerkiksi etelän lomilta, jolloin hotellista saattaa löytyä mukavia tyyppejä,
joiden kanssa iltaisin tulee istuttua terassilla ajatuksia vaihtamassa. Ja
vaikka kuinka yhteisesti päätetään, että halutaan jatkaa yhteydenpitoa vielä
loman jälkeen, hyvät aikeet lässähtävät välittömästi arjen koettaessa, loman
loputtua.
Tästä
tulee mieleen se kaveri, jonka löysin lihavuusleikattujen yhteisön kautta
FB:stä, ja jonka kanssa juttelin yksityisviesteillä kaikesta, mitä leikkaukseen
liittyy. Hänethän oli leikattu muutamia viikkoja ennen minua, joten ajattelin,
että häneltä saan kullanarvoista tietoa ensimmäisistä viikoista leikkauksen
jälkeen, eritoten syömisen opettelussa. Asia, mikä eniten mietitytti ja
askarrutti. Toki minulla on tukienkelini (josta kerroin jo aiemmin), mutta hänen
leikkauksestaan on jo sen verran aikaa, ettei hän mitenkään voi muistaa kaikkia
niitä nyansseja, joita syömisen opetteluun liittyy.
Niinpä
kyselin kaikkea mahdollista tältä kaverilta, joka vastikään oli leikattu ja
jolla tuntemukset edelleen olivat hyvässä muistissa juuri koettuna. Hänen
kanssaan vielä juttelin messengerissä edellisenä lauantaina, ennen omaa leikkaustani,
joka siis oli heti seuraavana maanantaina. Ja hän sanoi minulle, että koska
tahansa voin kysyä häneltä ihan mitä tahansa.
Oli
siis selvää, että yritin jo sairasvuoteeltani lähettää hänellekin messengerin
kautta viestiä onnistuneesta operaatiosta. Ajattelin, että hän varmaankin
haluaa tietää, olinhan myös hänelle kertonut, kuinka hirvittävän paljon tuleva
leikkaus minua pelottaa. Ihmetykseni oli suuri, kun tajusin, että kaveri oli
poistanut koko FB profiilinsa, enkä voinut lähettää hänelle viestejä lainkaan.
Tietysti ensimmäinen ajatus oli, että hänelle on varmaankin tapahtunut jotain,
komplikaatio tai muu ikävä juttu.
Myöhemmin
sain selvitettyä tyypin sähköpostiosoitteen ja sitä kautta sain häneen
yhteyden. Hän oli kyllästynyt koko lihavuusleikkausyhteisöön ja halunnut
katkaista yhteydet FB:hen kokonaan. Hän toki pahoitteli, kun ei ollut
ajatellut, miltä se minun silmiini näytti. Eli että hän tällä oli
huolestuttanut minut, jolla mielikuvitus tietysti oli heti lähtenyt laukkaan ja
muodostamaan erilaisia kauhukuvia siitä, mitä oli saattanut tapahtua.
Eivät
ihmiset ajattele eivätkä he välitä. Ja niinhän se on, että itsekin varsin usein
olen syyllistynyt samaan jenkkityyppiseen tapaan kohdella ihmisiä, kevyesti ja
harmittomasti, olankohautuksella. Hetki mukavaa mutta tyhjänpäiväistä
smalltalkia, ilman sen syvällisempää merkitystä.
Senkin
takia olen todella iloinen, että tältä reissulta löytyi joku, jonka kanssa
ystävyys jatkuu. On paljon helpompaa kulkea tätä matkaa, kun voi reaaliaikaisesti
vaihtaa kokemuksia ja puhua ongelmista, joita eteen väistämättä tulee tällaisen
operaation jälkeen. Semminkin, vaikka meille annettiin omat kansiot
Terveystalosta, jossa on koko hoitotiimin puhelinnumerot käyntikorttien
muodossa kansioon niitattuna. Joten apua on tarjolla, jos sille on tarvetta.
Kommentit
Lähetä kommentti
Olet tervetullut kommentoimaan postauksiani. Mutta tässä blogissa ei suvaita vihapuhetta eikä epäasiallista käyttäytymistä.
Ota yhteyttä myös tätä kautta, mikäli olet kiinnostunut yhteistyöstä.