27. luku Kaksi viikkoa leikkauksesta
28.8.2015
Vajaa
kaksi viikkoa kulunut leikkauksesta ja olen saanut perspektiiviä tuohon pieneen,
mutta elämäni mullistavaan retkeen Kampin lihavuusleikkausyksikköön. Eritellessäni
tuntemuksiani päällimmäiseksi nousee kiitollisuus. Mutta tuota reilun kahden vuorokauden aikaa
voi kuvata yleisesti tunteiden vuoristoratana, jota kävin läpi siitä hetkestä,
kun astuin sisään Terveystalon leikkausosastolle 17.8. klo. 12.00.
Saapuminen
Kampin Terveystaloon
Ensimmäiseksi
lausahdin ovesta osastolle astuttuani ”ken tästä käy, saa kaiken toivon
heittää”. Kun muistelen sitä, missä mielentilassa ovesta sisään kuljin,
ymmärrän, että tuohon lausahdukseen kiteytyi hyvin koko kesän aikainen
jännitykseni ja pelkoni.
Ystäväni
Tarja kävi leikkaukseni jälkeen luonani visiitillä ja kerroin hänelle miten
paljon olin koko kesän leikkausta pelännyt. Hän sanoi, että pidin pelostani
kiinni niin lujaa, että se kannatteli minua. Hän ymmärsi asian ytimen, sillä juuri
niin asian laita varmasti olikin. Olin niin käpertynyt omaan itseeni ja
lukkiutunut pelkotilaani, etten juuri muusta mitään tajunnut. Kesä lipui
ohitseni ilman minua.
Onneksi
olin saanut ajan saapua osastolle vasta puolen päivän aikaan, sillä se ei
jättänyt tilaa turhille pähkäilyille ja jossitteluille. Niitähän olin vatvonut
mielessäni koko kesän, kyllästymiseen saakka. Sekin oli hyvä, että mies poistui
paikalta heti osaston ovella. Jäi väliin vetistelyt ja lopulliselta tuntuvat
hyvästelyt. Pikainen moiskaus poskelle ja adjö, ilman sen suurempaa dramatiikkaa.
Hoitaja hoputti minua vaatteiden vaihtoon ja puntarille. Tietenkään heidän
vaakansa ei näyttänyt ollenkaan samoja lukemia kuin oma puntarini. Sen mukaan
olisin saanut pudotettua ainoastaan 2,4 kiloa lähtöpainosta, vaikka kivenkovaan
väitin, että olen tiputtanut neljä kiloa, heidän vaakansa ei vaan ollut samaa
mieltä. Papereihin onneksi kirjattiin se neljä kiloa, vaikka sekin oli
alakanttiin, kuten leikkauskertomuksessani mainittiin. En voi puolustautua
millään muulla kuin sillä, että olin koko kesän alamaissa ja melkoisen
ahdistunut. Silti minun on myönnettävä, että epäonnistuin surkeasti
painonpudotusprojektissani. Varsinkin kun kuulin sittemmin, kuinka loistaviin
tuloksiin muut samaan aikaan leikatut olivat yltäneet. He olivat saaneet keskimäärin
yli 20 kiloa pudotettua kesän aikana. Melkoinen suoritus.
Kommentit
Lähetä kommentti
Olet tervetullut kommentoimaan postauksiani. Mutta tässä blogissa ei suvaita vihapuhetta eikä epäasiallista käyttäytymistä.
Ota yhteyttä myös tätä kautta, mikäli olet kiinnostunut yhteistyöstä.