36. luku Lihava - häpeä!

20.10.2015

Jope Ruonansuu kertoi eilen iltapäivälehdessä, että hänelle on tehty vatsalaukun ohitusleikkaus. Hän on laihtunut yli 40 kiloa. On ilahduttavaa, että joku uskaltaa tulla esiin julkisesti, sillä kylmä tosiasiahan on, että leikkaukseen päätyvät tuomitaan melko yksiselitteisesti. Sympatiaa lihavuusleikatuille ei mediassa eikä sosiaalisen median keskustelupalstoilla heru. Kun puhutaan vihapuheista, niin täytyy todeta, etteivät aiheeseen liittyvät kommentit kovin kaukana siitä ole.

ET-lehdessä lihavuusleikattu Sanna Tourunen kertoi siitä häpeästä, jota hän lihavana tunsi hakeuduttuaan lääkärin konsultaatioon leikkausta varten. Häpeä ja leikkauksen jyrkästi tuomitseva yleinen mielipide ovat juuri niitä syitä, miksi suurin osa leikkauksen läpikäyneistä salaa syyt rajuun laihtumiseensa. Et-lehden digiversiossa lukijat voivat kommentoida juttuja ja seuraavassa kirjoittajien mielipiteitä, mitä Sannan tarina on heissä herättänyt. (Jotta kommentit olisivat paremmin luettavissa, olen hieman editoinut kirjoitusasua muutamien kommentaattoreiden kohdalla)

Vierailija

16.04.2015 klo 19:38

Menkööt lihavat leikkaukseen kunhan maksavat kaikki leikkaukseen liittyvät kulut ihan itse!! Julkisia = verorahoja ei moiseen missään tapauksessa saa käyttää. Kyllä jokainen täyspäinen ihminen tajuaa missä vaiheessa painoa on liikaa ja pitäisi alkaa laihduttaa. En tarkoita että kaikkien pitäisi olla mallin mitoissa, mutta painoindeksi kertoo jo aika paljon missä mennään.

Olet poikkeuksellisen vastenmielinen ihminen ja sitä ei saa pois leikkaamallakaan.

Vierailija

Viesti4/26

Lähetetty

18:09 | 24.2.2015

En ymmärrä tätä lihavien ihmisten touhua, joka tuutista täysillä lihavia jotka eivät osaa elämäänsä elää.

Itse suhtautuvat kuin olisivat jotakin hyvää ja kiitettävää saaneet aikaan kun lihottavat itsensä 100 - 200 kiloisiksi.

On syytäkin hävetä saamattomuuttaan ja välinpitämättömyyttään itseään kohtaan, ei siinä ole kiitoksen aihetta.

Mutta että haetaan hyväksyntää lihavuudelle, joka tulee vastaan jokaisessa elämän tilanteessa? On pakko katsella ylilihavia ja epämiellyttäviä läskikasoja, jotka ovat itsensä himoissaan kasvattaneet noihin mittoihin.

Sitten pitäisi vielä tuntea myötätuntoa heitä kohtaan. Sitä ei ainakaan täältä heru.

Vierailija

Viesti3/26

Lähetetty

15:39 | 24.2.2015

Vierailija

24.02.2015 klo 14:28

Ei ole muuta parannusta kun. Paperipussi päähän ja vain pimeellä liikkuu ulkona.

Vai niin. Miksi ihminen syö liikaa, miksi ei pysty kontrolloimaan syömisiään, miksi elämä pyörii ruuan ympärillä, miksi henkilöillä ei ole itsekuria, miksi lihavuudestaan syytellään hoikkia jotka pysyvät hoikkina, heillä on myös aina itsekuria. Hoikat hemmottelevat itseään liikunnalla, jota lihavat ei tee, heidän liikuntansa on sohvan ja jääkaapin väli. Ottakaa ihmiset elämänne omiin käsiinne, kukaan muu ei sitä tee, eikä välitä.

Vierailija

Viesti6/26

Lähetetty

21:16 | 24.2.2015

Vain laiskat ja tahdottomat ihmiset tekevät noin, vain pahaa itselleen. Ensin syöpötellään kaikki liikenevät rahat ja paino nousee lukemiin joka on vakavasti vaaraksi terveydelle. Kiusaaminen ja itsensä laiminlyönti ei lopukaan siihen, vaan mennään taas siitä mistä on aita matalin, eli laitetaan omat tahdottomuuden synnit toisen niskoille. Että ei ihmisillä ole itsekritiikkiä, ei ylpeyttä, ei edes itsekuria. Vaan joku toinen määrittää elämänsä kuviot, annetaan oma tahtonsa toisen silppuriksi. Leikkaukseen laitetaan salpa mahalaukkuun, tai sitä pienennetään, että sinne ei mahdu ruokaa kuin hiukkasen verran entiseen verrattuna. Se vasta on elämää hillua riskistä riskiin. Sanovat, että suomalaiset ovat sisukasta kansaa, minä suuresti ihmettele mistä tuollainen sanonta on peräisin, mutta ahnetta kansaa on kylläkin, ahneita monille asioille mitä elämään kuuluu.

Kuten edellä olevista esimerkeistä käy ilmi, lihavuusleikkaus nostaa pintaan suuria intohimoja, vahvoja antipatioita lihavuutta ja lihavia kohtaan. Tuskin mikään muu elintapasairaus – kuten vaikkapa alkoholi- tai huumeriippuvuus – saa aikaan vastaavaa kommenttien tulvaa, jossa haiskahtaa, ei - vaan löyhkää, rasismi ja aggressiivisuus. Mistä tämä viha kumpuaa? Onko se tälle ajalle tyypillinen ilmiö? Vai johtuuko se siitä, että on niin helppoa huudella nimimerkin takaa sosiaalisen median foorumeilla? Se näkyy politiikassakin ääriryhmien kannatuksen nousussa, kansa janoaa radikaaleja toimia hyssyttelyn sijaan.

Toisaalta, kuten tiedetään, joukoissa tyhmyys tiivistyy ja ajaudutaan helposti ääritekoihin muun ryhmän provosoimina. Esimerkki tällaisesta ääri-ilmiöstä on Isis-järjestö, joka terrorisoi lähi-Itää ja Afrikkaa, likvidoi etnisiä vähemmistöryhmiä, jopa kokonaisia kyliä. Nyt Isis järjestön terrorisolut ulottavat lonkeroitaan Eurooppaan, herättävät hirmuteoillaan pelkoa ja kauhua, mikä niiden agenda länsimaissa onkin. Tässä kontekstissa oma lihavuusleikkausagenda tuntuu perin pieneltä ja vähäpätöiseltä. Silti koen, että jokainen vähemmistöjä sortava ääriaines tulisi kitkeä pois, ennen kuin se pääsee leviämään ja levittämään myrkkyään laajemmalle. Jos omalla mielipiteelläni voin edistää suvaitsevaisuutta ja tuoda uutta kulmaa pohdintoihin, olen oikealla tiellä.